#1 Innostunut!

14.12.2019

Olen saanut osani elämän haasteista, joista viimeisin on moninivelrauma, joka minulle ilmaantui "kuin tyhjästä" marraskuussa 2018. Eräänä aamuna heräsin "tassut kipeinä", enkä sen jälkeen ole ottanut ainuttakaan juoksuaskelta, saati sitten kyennyt hyppimään tai edes kävelemään reippaasti, eivätkä tavarat aina pysy käsissäni. Olen kuitenkin "sisäisesti hypähdellyt" ilosta ja kiitollisuudesta monetkin kerrat; olen nimittäin ollut inspiroitunut ja innoissani kirjoistani,  jotka ovat nyt tulossa julkaisuun alkuvuodesta 2020! 

Innostuneisuus on englanniksi "enthusiasm", joka tulee kreikankielisestä sanasta "entheos", joka tarkoittaa "Jumalaa sisällämme" tai "olla Jumalassa". Eikö olekin mielenkiintoista! Kun olemme todella innoissamme jostakin, lienemme lähellä Jumalallista tarkoitustamme, tai ainakin menossa oikeaan suuntaan. Meidän ei tulisi koskaan sammuttaa toisten ihmisten innostuneisuutta vaan päinvastoin, iloita heidän kanssaan. Tietenkin lapset saattavat tarvita meiltä tukea, ohjausta ja suojelua, siis rakkaudellisia rajoja myös ollessaan innoissaan. Innoissaan olo ei tarkoita samaa asiaa kuin autonomisen hermostomme ylivirittynyt tila, joka on vanhan traumakokemuksen uudelleenaktivoitumista, tai "hype" tai mania, jotka vääjäämättä johtavat jossakin vaiheessa vastakkaiseen tilaan tai "romahdukseen".

Muistan erään hetken, kun kirjoitin intensiivisesti Kohti Kultaisen Valolinnun Aikaa -kirjaani. Istuin edellisen asuntomme työhuoneen ikkunan ääressä ja tulin yhtäkkiä tietoiseksi linnuista, joita lenteli joukoittain pitkin ja poikin pihalla. Niitä oli todella paljon, se oli hyvin epätavallista. Olin kuitenkin niin innoissani ja keskittynyt, että jatkoin vain kirjoittamistani. Eipä mennyt kauaakaan, kun pieni suloinen keltavatsainen lintu, talitiainen, lensi aivan eteeni ikkunan taakse ja räpytteli siipiään siten, että se pysyi hetken aikaa paikallaan ilmassa. Se katsoi minua suoraan silmiin, kuin tahtoen kertoa minulle jotakin. Sydämeni täyttyi riemusta. Lopetin kirjoittamiseni. Tajusin, että lintujen ja itseni välillä vallitsi synkronisiteetti kirjoittaessani tätä kirjaa, jossa keskeisessä, vaikkakin taustalla olevassa roolissa oli Unilintu Sinisiipi! Linnut "olivat tulleet riemuitsemaan kanssani ja kunnioittamaan tarinaani", koska olin tietoisuudessani ollut virittäytyneenä moniulotteisen Kvanttitietoisuuskentämme sellaisille taajuuksille, joissa olin sympaattisessa resonanssissa Maailmankaikkeuden ja erityisesti lintujen kanssa! Mutta vasta talitiainen, joka on minulle erityisen rakas lintu, sai huomioni kiinnittymään siihen, mitä oli tapahtumassa ikkunani takana... 

Höpö, höpö, joku muu voisi sanoa, eikä siinä mitään. Jokaisella on oikeus ajatella, mitä ajattelee, kunhan kohtelee toisenlaisia ajatuksia omaavia ihmisiä kunnioittavasti. On paljon ihmisiä, jotka eivät vielä huomaa, että menneisyydessä omaksumamme alitajuiset uskomuksemme ohjaavat täysin ajatteluamme, tunteitamme ja toimintaamme niin kauan, kunnes tulemme tietoisiksi niiden todellisesta luonteesta, jolloin vasta voimme kyseenalaistaa ja muuttaa niitä - jos haluamme. Voimme valita vanhojen sijasta uusia uskomuksia, jotka palvelevat ja kohottavat meitä ja muita. Itse me annamme merkityksiä asioille ja se, millaisia merkityksiä annamme, heijastuu suoraan koko elämäämme ja tietenkin myös ympärillämme olevien ihmisten elämään. Myös tiede perustuu uskomuksiin. Usko tai älä, mutta tutkija vaikuttaa tutkimuksiinsa uskomuksillaan ja tieteellisten artikkeleiden julkaisija vaikuttaa uskomustensa kautta siihen, mitä julkaistaan.

Olin innoissani ja riemuitsin! Tunsin koko olemuksessani synkronisiteetin Maailmankaikkeuden ja itseni välillä. Miksi? Olen tietoisesti valinnut realistisen mutta optimistisen asenteen tähän dualistiseen materiaaliseen, haasteita täynnä olevaan "unien maailmaamme" kaikkine illuusioineen. Samalla tiedostan, että alkuperäni on muualla, jossakin paljon suuremmassa ja ihmeellisemmässä, Korkeamman Valon Maailmassa tai Ulottuvuudessa, jossa Rakkaus, Harmonia ja Synkronisiteetti ovatkin itsestäänselvyyksiä! Joka päivä muunnan tätä alempaa todellisuutta matkallani takaisin sinne, mistä olen tullut. Ja tiedättekö, tämä ajatus, että alkuperäni on Korkeammassa Valossa, on elämäni kantava voima, täyttäen sydämeni rakkaudella ja kiitollisuudella, tehden jokaisesta elämäni päivästä arvokkaan lahjan!